Nuorten mielenterveys on aikuisten asia

Kuva: Antti Sihlman

Ensi viikolla Suomessa vietetään mielenterveysviikkoa. Kahden aikuistuvan nuoren äitinä tiedän, että nuorten mielenterveysongelmat ovat monessa perheessä jokapäiväisiä, jopa arkisia asioita. Keskustelen ystävieni ja tyttärieni kanssa asiasta usein, ja olen myös päättäjänä teeman äärellä. 

Viime vuosina olemme saaneet lukuisista tutkimuksista todeta, että nuoremme ovat kriisissä. Eivät tietenkään kaikki nuoret, mutta huolestuttavalla vauhdilla kasvava määrä nuoristamme voi huonosti. Kaikkein tärkeintä on pohtia, mitkä syyt arjessa eli kotona, koulussa, opinnoissa, työelämässä, ystäväpiirissä ja yhteiskunnassamme ylipäätään aiheuttavat tämän, mutta nuorten mielenterveyskriisi on joka tapauksessa totta.

Arkisten asioiden lisäksi nuorten mielen päällä on isoja huolia. On ilmastohuolta, on koronaeristäytymisen aiheuttamaa yksinäisyyttä ja muita pelkoja, jotka meidän aikuisten on ensin tunnistettava ja hyväksyttävä ja sen jälkeen toimittava. On tärkeää, että teemme päätöksiä, jotka luovat nuorille uskoa tulevaisuuteen ja kannustavat heitä rakentamaan rohkeasti omaa elämäänsä. 

Olemme myös ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa lastemme tulevaisuus ei välttämättä olekaan parempi kuin edeltävien sukupolvien. Olemme liian tottuneita ajatukseen, että kun koulutustaso nousee, myös elintaso paranee ja mahdollisuudet elämässä lisääntyvät. Nyt ei välttämättä enää ole niin.

Huolestuttavaa on myös se, että nuorten oma usko tulevaisuuteen on laskenut. Tutkimusten mukaan heidän suurin haasteensa – mielenterveysongelmat – heijastelee merkittävästi nuorten elämän eri osa-alueisiin kuten opiskeluun, työssäkäyntiin ja sosiaaliseen elämään. 

Mikä siis avuksi? Miten me aikuiset ja päättävät tahot voimme auttaa nuoriamme?

Keskustelun mielenterveysongelmista on oltava tavallista ja normaalia. Mieltä tulee hoitaa osana koko kehoa: jos jalka on kipeä tai olkapää rasittunut niin mennään lääkäriin tai fysioterapiaan. Aivan samalla lailla toimitaan mielen kanssa. Kun mielen päällä on liikaa asioita, ahdistaa, ei saa nukuttua, niin silloin haetaan apua. 

Valtavasti nousevat mielenterveyden haasteet on huomioitava. Kaikki eivät ole niin onnekkaita, että heitä osataan kotona neuvoa ja ohjata palveluiden piiriin. Siksi parasta, mitä voimme tehdä, on turvata palveluiden entistä laajempi saavutettavuus. Seurakunnat ovat esimerkiksi vastanneet huutavaan terapiapulaan konseptoimalla “Walk in-terapian”, jossa nuoret pääsevät tapaamaan ammattilaista ilman lähetettä, jonoja tai pitkää hallinnollista Kelan-prosessia. Tällaisia matalan kynnyksen toimintatapoja voimme tulevaisuudessa hyödyntää hyvinvointialueilla sekä laajentaa esimerkiksi kouluihin, oppilaitoksiin ja muistaa kevyet ratkaisut myös valtion tasolla.

Meillä ei ole varaa olla puuttumatta. Mielenterveyden hinta on tällä hetkellä 11 miljardia euroa vuodessa. Täytyy olla tapoja, että nuoret tulevat kuulluksi ja me yhteiskuntana, yhteisönä otamme heistä kopin. Meillä ei ole varaa menettää nuoria sukupolvia: he ovat tulevia Suomen rakentajia. On myös muistettava, että moni nuori elää perheessä, jossa aikuisella on mielenterveysongelmia. Mielenterveyden ylisukupolvisuus on meillä iso haaste. Tästäkin näkökulmasta katsottuna nuorten mielenterveys on aikuisten asia. 

Tulevalla eduskuntakaudella tehdään ratkaisevia valintoja nuorten mielenterveyden puolesta. Päätettäväksi tulee esimerkiksi hyvinvointialueiden rahoitus, koulutukseen liittyvät määrärahat ja mielenterveysstrategian toimeenpano jatkuu. 

Kaikki mielenterveyden haasteet eivät vaadi pitkiä ja raskaita hoitojaksoja vaan usein oikeaan aikaan saatu keskusteluapu auttaa jo. Siksi palveluiden helppous ja nopeus on oltava yhteisiä tavoitteitamme.

Milla Bruneau

Eduskuntavaaliehdokas, Lahti (kok.)

16.11.2022